Hirveeharmikoira

Maksi, ensimmäinen koirani ja varmasti aivan vääränlainen koira ensimmäiseksi koiraksi.
Maksi on iso, kovapäinen, ja uros, emä on norjanharmaa hirvikoira ja isäksi veikkaillaan karhukoiraa/jämptiä jotain isoa pystykorvaa.. varmasti jo perimästä voi päätellä miksi vääränlainen koira ensimmäiseksi koiraksi ja vielä kerrostaloon..

Maksi tulee kotiin
Maksi tuli meille 1.3.2007, oli jo silloin suuri 15kiloinen möykky.. Meille piti alkujaan tulla Siri niminen pieni musta pystykorva tyttö viipurista, valitettavasti tyttönen kuoli matkalla suomeen eikä koskaan päässyt perille.. päätin että en halua koiraa, että sitä ei ole meille tarkoitettu.. avokkini kuitenkin raahasi minut Kullaalle katsomaan pentuja ja niin Maksi sitten muutti meille, se koiran haku reissu oli vähän kuin olisi sen rescuekoiran ottanut.. Maksi on viettänyt ensimmäiset 4kk ketjunpäässä ulkona pakkasessa ja sieltä me se sitten "pelastettiin" kaupunkiin. On sinänsä ihme että kaveri on järkipäinen, ei ole koskaan pelännyt autoja tai muutakaan, kaikki ottaa häntä heiluen vastaan, jopa kanien kanssa tulee loistavasti toimeen.. tilanne voisi olla täysyin toinen kun koiraa ei olla sosiaalistettu sen tärkeimpinä elin kuukausina juuri mihinkään.

Hirveeharmikoira
Ensimmäiset puolivuotta meni loistavasti, ei mitään sen suurempia ongelmia tai olihan niitä mutta niihin oli kasvanut kiinni ja niitä ei enää itse nähnyt. Mulla alkoi kuitenkin mennä into koiran kanssa touhuamiseen kun piski veettoili ja näytti keskaria joka käänteessä.. harrastamisesta ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Nyt kun asiaa itse katsoo jo kauempaa huomaa että ongelmia oli ja ongelmat olivat isoja.

Päätin että nyt tämä saa kyllä riittää ja aloin ottaa selvää koirani ongelma käyttäytymisestä  ja alkaa perehtyä koirien sielun elämään syvemmin. Suurimmaksi avuksi koin Maksin kanssa lauma käyttäytymiseen perehtymisen ja sen säännöt. Maksi on opettanut minulle lähes kaiken mitä tällä hetkellä koirista tiedän tai jos ei nyt ihan kaikkea niin ainakin antanut syyn opiskella ja oppia jos en olisi itse ollut valmis oppimaan ja opettelemaan ei Maksin kanssa elosta tulisi tänäpäivänäkään mitään.

Maksin synti listalle kuului monenlaista ihmisen kannalta ongelmallista käytöstä jota me tietämättämme vahvistimme.

-ulvominen ja haukkuminen yksin kotona.

-tuhoaminen.

-hihnassa vetäminen.

-riistan perään karkailu.

-kokoaikainen huomion haku.

-lällättely, suorastaan vittuilu.

-rähjäämistä remmissä.

-tottelemattomuus.

Maksin käytös ei ollut miltään kantilta katsottuna hyväksyttävää eikä turvallista ei minulle ei Maksille itselleen eikä muillekaan ympärillämme. Jotain oli siis tehtävä ja pian.

Melko nopeasti sen jälkeen kun oikeat maksille sopivat tavat keksittiin alkoi koiran käytös muuttua ja jo muutamassa viikossa maksin käytös oli niin paljon parempaa että elo sen kanssa oli ilo ei enää pelkkää itkua ja huutoa. Oikeastaan kaikki oli kiinni meistä ihmisistä, me olimme luoneet sen hirviön joka meillä asui me olimme omalla käytöksellämme aiheuttaneet Maksin huonon käytöksen, kun me opimme oppi Maksikin..

Mitä Maksille kuuluu nyt?
Maksi on tänä päivänä ehdottomasti paras apukoira jota toivoa voi se ottaa rauhallisesti vastaan sen ärhäkkäimmäkin remmirähjän ja siihen voi aina luottaa joka tilanteessa. Maksi kilpailee tottelevaisuudessa voittaja luokassa ja päälajinaan harrastaa pelastuhakua niin metsässä kuin raunioillakin.